Kun lapset olivat pieniä, meille tuli kirjoja kirjakerhosta ja tuttavilta roppakaupalla. Ja kyllä niitä sitten luettiin. Joulun aikaan kahlattiin Mauri Kunnakset ynnä muut päivittäin läpi. Keräsin eilen alakerran kirjahyllystä joulukirjat ja aloin niitä lueskella. Voi jehna, kun tuli hyvä mieli, kaikki maailman murheet hävisi taivaan tuuliin.

Kun keväällä maailmalla alkoi tapahtua vaikka mitä ja uutisten kuuntelukin oli ahdistavaa - ja on vieläkin - kaivoin esiin vanhoja Aku Ankkoja ja otin pienen tauon nykyhetkestä. Oli ihana kokemus ajatella niin kuin lapsena ettei murheita ole ja jos on, niin niistä selvitään. Samaa yritän nykyisinkin, mutta se on paljon vaikeampaa, kun joka mediassa tarjotaan suurin otsikoin vain negatiivisuutta. Uutinen ei ole julkaisemisen arvoinen ellei se kauhistuta ja saa pelkäämään. Välillä yritän olla erossa tästä, mutta eristäytyminen on mahdoton tehtävä.

Itseään voi kyllä vahvistaa kaikenlaisella hyvällä, silloin jaksaa käsitellä paremmin ongelmiakin. Yksi minun keinoistani on lukeminen, kirjat sekä elokuvat valitsen tarkasti.

Joku voi ajatella, että jokaisen täytyy tietää kaikesta pahasta, jotta sitä vastaan voisi taistella. Minä en halua taistella pahaa vastaan vaan hyvän puolesta. Äiti Teresalta kysyttiin taisteleeko hän sotaa vastaan ja hän vastasi että ei, vaan rauhan puolesta.

DSC_2308.jpg