Lopultakin löysin kaupan, jossa oli sinimailasen siemeniä ja vielä luomua. Kaikki muut ovatkin kuulemma geenimanipoloitua, joten vain luomu kelpaa. Idättäminen oli jo hieman hatarassa muistissa, joten onneksi ystävältä saatu kirja palautti homman mieleen. Sitten vain lasipurkkia, kuminauhaa ja läpäisevää kankaanpalaa etsimään.

Idättäminen tiskikaapissa kesti vajaan viikon ja tänään huuhtelin idut. Pidän niitä vielä valossa, jotta lehtivihreää tulee ja sitten jääkaappi kutsuu. Otin kuitenkin jo annoksen maistiaista ja hyväähän se. Niissä on mieto hieman pähkinäinen maku.

Pelkästään maun takia en niitä kyllä alkaisi syömään, mutta niiden ravintopitoisuus on niin mahtava, että se houkuttelee.

Idut sisältävät kivennäisaineita ja vitamiineja, entsyymejä ja valkuaisaineita. Kaikki tämä on keholle hyvin sulavassa muodossa. Tämä tieto on kirjasta "Elävä ravinto".

DSC_1247.jpg

DSC_1245.jpg

DSC_1244.jpg

DSC_1246.jpg

Kuoren palasia jää aina vähän, vaikka kuinka huuhtelee. Tässä ei ole vielä lehtivihreää, mutta nyt on jo kiire maistelemaan.