Pörri on minun nalle oma
vaaleanpunainen ja soma.
Se minun vieressäni nukkuu illoin
ja mukavaa on meillä silloin.

Runon kirjoitin lähes 50 vuotta sitten saatuani ihanan nalleni. Pörri oli silloin ihan pikkuisen paremmassa kunnossa (: mutta nythän se onkin jo eläkkeellä. Päivänsä se viettää toisen pikkuruisen samanikäisen kaverin kanssa, jonka nimeä en tiedä, kun ei ole tullut minun mukanani tähän huusholliin aikoinaan.

Kun pörriä kääntelee, se päästää lehmän ammuntaa muistuttavan äänen, jota joku voisi melkein pelätä :D
Kiitos pörrille ja ihania eläkepäiviä, niin kauan kun niitä riittää. Voihan sitä sitten joskus joutua takaisin hommiinkin, kun eläkeläisiäkin tarvitaan työelämässä.
Sitä ennen kyllä tarvitaan pieniä korjaustoimia ja puhdistusta.