Vuosi sitten unelmamme toteutui ja ostimme kesämökkitontin. Asia järjestyi ihmeellisten sattumien kautta (vaikka sattumiin en kyllä usko). Kunnan toimistossa ei tiedetty tällä järvellä enää olevan yhtään vapaata tonttia ja hups vaan olihan kartalla vielä yksi vapaa kaavoitettu alue. Maan omistajallekin tuli yllätyksenä, että hän omisti rantatontin, jonka saimme ostettua. Tontti ei olisi varmaan kelle tahansa kelvannut, sillä tietä tulisi tehdä n. 100 metriä tontin rajalle ja siitä vielä 100 metriä tulevan mökin paikkeille. Maapohja on erittäin märkää ja tarvitsee myös työtunnin jos toisenkin, jotta rakentamiseen päästään. MUTTA nämä tuntuvat vähäpätöisiltä asioilta ja pääasia on, että paikka on hankittu ja oma. Nimeä paikalle aloimme heti miettiä. Lopullinen valinta oli itsestään selvästi Hiitola. Se sopi mainiosti, sillä isäni on  syntynyt Hiitolassa Karjalassa. Hiitola on kansantarustojen mukaan luonnonhenkien kotipaikka ja sehän vaan meille sopii. Ensimmäisessä valokuvassakin taisi vilkuttaa jokunen luonnonhenki. Profiilikuvassani tepastelen saman järven rannalla isäni rakentaman saunan edustalla.
Ensimmäisenä kesänä eli viime vuonna Hiitolassa tehtiin tietä ja poimittiin vadelmia, joita riitti.
Tänä talvena Hiitolassa kaadetaan puita ja tienpohjaa kovetetaan ja raivataan.