"Oletko koskaan tuntenut syyllisyyttä siitä, että et mennyt joogatunnille?", näillä sanoilla alkoi avaamani kirja, jonka sain viime jouluna. Juuri äsken päätin etten mene tänään joogaan ja mieleen hiipi ihan pikkuisen syyllinen olo, hmm. Lause on kirjasta Urbaanin munkin käsikirja, kirjoittanut Pedram Shojai. Hän on itämaisen lääketieteen tohtori, joka on tehnyt idän muinaisesta viisaudesta helposti lähestyttävää nykyihmisen arkikäyttöön. Usein olenkin ihmetellyt, kuinka kellään on varaa tai mahdollisuutta lähteä toiselle puolelle maailmaan retriittiin opiskelemaan itsetuntemusta ja henkisyyttä. On se mahdollista varmasti, mutta itselle mahdottomuus monesta syystä, eikä vähiten taloudellisista. Melko ylivoimaista olisi myös jättää Eetu ja Siiri (koirat) kotiin, vaikka hoitajiakin löytyisi. En valitettavasti ole korvaamaton ja muu porukka ympärillämme voisi olla tyytyväisiäkin, kun häviäisin maisemista pariksi viikoksi. Huomaisivatkohan edes, heh. Mutta ilo uutinen kaikille, nyt ei tarvitse lähteä, kun retriitin harjoitteineen voi pitää kotonakin kirjan ohjeilla.
Nyt onkin sopiva hetki tutkia kirjaa, jonka kyllä jo joulun jälkeen luin, kertaus kuitenkin on paikallaan. Aikaa lukemiseen löytyi, kun sääolot muuttuivat sellaisiksi ettei lumituisku joogakassin kanssa houkuttele yhtään. Joogasessio onnistuu kotonakin ja vietän tämän kevätpäiväntasaushetken sisätiloissa. No lumitöihin tästä kyllä vielä joudun ja koirien kanssa pikkujaloittelulle, jos ne suostuvat. Epäilen ettei tarvitse vaivautua sinnekkään.
Nyt vaan nautitaan vaikka väkisin tästä kelistä, sillä uusi lumi sulattaa vanhaa (näin sanovat ikivanhat) ja taatusti juhannuksena ei ole näin kovaa lumisadetta. Kyllä tämä tästä, kun takassa on tuli, villasukat jalassa eikä ole pakko lähteä joogaan, eihän?